Mä oon sillä lailla vähän muumio, että vasta nyt oon tajunnut Instagramin perimmäisen tarkotuksen. Tai en mä tiedä olenko, mutta olen löytänyt siitä uuden ulottuvuuden. Kun tähän asti olen vain selaillut omalla listallani olevia seurattavia, nyt olen tajunnut, että mähän voin tosiaan sieltä katsella vaikka ja kenen kuvia. Olenkin löytänyt upeita intstamoita, eli somejulkkiksia.
Oon aina ollu se tyttö, joka menee ilman meikkiä kaikkialle muualle paitsi juhliin kokematta siitä minkäänlaista ongelmaa tai häpeää. Ei ole ollut mikään ongelma viettää aikaa verkkareissa. Tukkakin on useimmiten vaan ponnarilla ja joskus jopa likanen. Tai no, eihän sitä just äsken ollut ollenkaan.
Hyvin varhain mulle oli päivän selvää etten koskaan tule työskentelemään missään kauneudenhoitoalalla. Ei ole sillä lailla kiinnostanut vaikka kauniista asioista enenevissä määrin olenkin alkanut pitää nyttemmin.
Kukaan ei koskaan erityisesti kertonut minulle, että olen kaunis, ennen kuin tulin teini-ikään ja aloin "naiseutua". Silti, ulkonäköpaineet on ollu mulla kyllä todella olemattomat. En ole erityisesti pitänyt ulkonäöstäni, mutta ei se ole ollut minun suurin murheeni. Kovin paikka nuorelle minulle oli kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuminen 18 vuotiaana. Muutamassa kuukaudessa virheetön tanssijan vartaloni keräsi kymmeniä kiloja ylipainoa, en voinut liikkua kuten ennen, en voinut pukeutua kuten ennen ja tuntui, ettei miehenikään katsonut minua kuten ennen. Hänhän rakastui koon 36 tanssityttöön.
Johtuuko siitä, että olin, kiitos sytostaattien ja kortisonin, hetken aikaa kalju tai untuvatukkainen, naamani muistutti jalkapalloa ja vatsani näytti raskausmahalta, että olen oppinut pitämään omasta ulkonäöstäni vieläkin enemmän? Itsetunto on ollut heikko myös minulla, mutta se on johtunut monesta muusta asiasta, vaikka toki suurimman osan tähänastisesta elämästäni vähintäänkin kerran kuussa peilistä on katsonut maailman rumin ja lihavin mörkö. Kuukautismörkö. Kiitänkö geenejä vai mitä, mutta siinäkin suhteessa olen päässyt kaikkia naispuolisia ystäviäni helpommalla ja nyttemmin kiitos syövän, aina vain helpommalla ja helpommalla.
Johtuuko siitä, etten ole enää kaksikymmentä, että olen suosiolla ostanut sopivan kokoisia ja vartalotyyppiäni imartelevia vaatteita enkä yrittänyt tunkeutua nuorisolaisten osastolta löytyviin matalavyötäröisiin koon 36 housuihin? Ei ne tainnut imarrella ketään silloin 20 vuotta takaperinkään.
Instamoita tiiraillessani, nyt 32-vuotiaana, itsevarmuuteni huipulla, sangen tyytyväisenä koko ulkoiseen että sisäiseen minuuteeni olen huomannut ajattelevani toinen toistaan kauniimpia ja laitetumpia poskettoman kauniita naisia katsellessani, että eihän hyvänen aika minulla ole mitään markkinoita missään mummotunnelissa kun K A I K K I muut naiset näyttää tuolta! Siis aivan kaikki maailman muut naiset todella näyttää siltä kuin olisivat tulleet suoraan Playboy kartanosta tai Victorias secretin näytöslavalta. Koska aivan kaikki maailman naisethan toki on ensinnäkin Instagramissa ja toisekseen, näkyvät siinä suosituimpien ja seuratuimpien joukkiossa jota minulle esitellään.
Järjellisenä ja ajattelevana, itsevarmana aikuisena naisena mä tietenkin tiedän ettei tämä ole totta. Mä tiedän myös, että mä olen ulkoisten ominaisuuksieni lisäksi niin paljon muutakin. Mä tiedän että mä olen ihan hauska ja kiva, hyväntahtoinen tavallinen nainen kuten suurin osa muistakin maailman naisista ja miksei miehistäkin. Onneksi saan valita ja vietän aikani sellaisten ihmisten seurassa, joille juuri sellaisena kelpaan, jotka juuri sellaisena minua rakastaa.
Rakastakaa tekin toisianne sellaisena kuin olette! ✌&💗
-S
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro...