Itä-Helsingin herttuatar

Paljon on vettä virrannut Vantaassa siitä kun viimeksi mitään julkaisin. Monet on ihmetelleet miksi lopetin. No, en tavallaan lopettanut. En vaan julkassu.   Kun aloin kirjottamaan ja nimenomaan julkisesti niin kyllähän mä tiesin, että sitä saattaa ajautua lukemaan jos vaikka kuka. Menneisyyden mörköjä riittää ja saattaa jossain kannonkolossa piileskellä joku uusikin mörkö. Silti se yllätti, kun joku sellainen haluaa jutella kanssani kirjoittamastani tekstistä, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä. Joku sellainen josta olen pyrkinyt eroon jo pitkän aikaa. Sana ahdistus sai jonkinlaisen uuden merkityksen.   En alkanut koskaan kirjoittamaan ketään varten, itseäni korkeintaan, niin klisee kuin se onkin. Kirjoitan omasta elämästäni ja siihen liittyy monia muitakin ihmisiä, onneksi. En kuitenkaan halua kirjoittaa tunnistettavasti kenestäkään läheisestäni, en niistä jotka ovat menneet enkä niistä jotka ovat edelleen. Samaisesta syystä mun täytyy jättää kirjoittamatta monia asio