Jokunen viikko sitten, tyttöporukalla reissuun, runsaasti viiniä ja siinä se. Sanoin ensimmäistä kertaa ääneen sen mitä olin salaa halunnut jo pitkään. Tarkalleen ottaen siitä asti kun joku sitä mulle ensimmäistä kertaa ehdotti. Eli en siis muista mistä asti. Haluan oman blogin. Heti perään eilen töissä luin erään jo oikean bloggaajan, Valeäidin ( www.valeaiti.fi ), vinkit ja hyvät syyt blogin aloittamiseen ja siellä luki muun muassa näin "jos päivität kaikkia somekanaviasi niin paljon ettet enää kehtaa laittaa kaikkea julki" ja näinhän se on. Tuuttaan Facebookiin toinen toistaan, omasta mielestäni (ja ehkä kahden kaverin mielestä), hauskempia juttuja ja vielä joku raukka niitä on jaksanut lukea. Ehkä sieltä pari eksyy tännekin. Tää vähän jännittää, pelottaa jopa, mutta samalla tuntuu tuoreelta ja uudelta tekemiseltä jota olen kaivannu kauan. Bloggaaminen itsessään nyt ei varsinaisesti niin uutta ja tuoretta ole, mutta mulle on. Jonkinlainen kirjottaminen on aina ollu mul
Itä-Helsinkiläinen yksinhuoltajaäiti, jonka sanainen arkku ei vaan pysy enää kiinni. Tarinoita elävästä elämästä, kuolemasta ja kaikesta mitä niiden väliin mahtuu. Huumorin sävyttämänä. Positiivisella otteella.