Valoa päin, hehkulamppu kerrallaan

Tämä vuodenaika on monille raskas pimeyden vuoksi. Monia väsyttää, on ilottomuutta ja aikaansaamattomuutta, kun on vaan pimeää ja pienetkin ilon aiheet on tuntunu menevän niin syvälle piiloon, että tulevat esiin aikaisintaan maaliskuussa. 

Meillähän ei täällä eteläisessä Suomessa oikeastaan ole edes pimeää. Kellon ympäri. Joulukuussakin on ollut aurinkoisia päiviä uskomattoman monta. Ihan siis aurinkoisia päiviä niin, että on joutunut lasit kaivamaan päähänsä. Miksi ei sitten kaikilla ole niin hankalaa? Onko kaamosoireilu jotain fysiologista johon ei itse voi vaikuttaa? Yllätytkö jos väitän, että ei?

Pimeys, varsinkin jatkuva sellainen, on kieltämättä raskasta jopa kaltaiselleni maailman syleilijälle. Kuten niin monta kertaa aiemminkin olen todennut, tämä tila ei ole pysyvä. Toki pimeä tulee joka ikinen vuosi. Sitä kutsutaan vuodenaikojen vaihteluksi. Niitä meillä Suomessa on neljä. Jos haluat niistä eroon, täytyy vaihtaa maata. Näin se vaan on. 

Voisitko sen sijaan opetella elämään asian kanssa? Pimeyden kanssa, kiinnittämällä enemmän huomiota tähtiin tai vaikka lyhtypylväisiin? Valo loistaa pimeään aikaan niin kauniisti. Kuu on kirkkaampi, tähtiä on taivas pullollaan, kynttilöiden ja takkatulen lämpö. Kyllä valoa on. Se saattaa tulla eri paikasta marraskuussa kuin heinäkuussa, mutta kyllä sitä on. 

"Ei kaikilla ole takkaa urpo!" nään jonkun miettivän. Mene ulos ja sytytä nuotio. Joudut näkemään vähän vaivaa, mutta saatpahan samalla vähän mieltä virkistävää raitista ilmaa ja elävän tulen katselu rauhoittaa. Sää olosuhteet on sitten vain varustelukysymys. 

Oman huomion kohdentaminen ei ainakaan ole ennalta määrätty asia. Jokainen itse valitsee millä tavalla huomionsa kiinnittää ja onko ajattelutapa jatkuvasti negatiivinen. Se jos joku on raskasta ja kuluttavaa. Asioilla on aina toinen puoli ja pilvistäkin voi löytää kultareunuksen. 

Jos pimeys väsyttää, hanki valoa. Ei hehkulamput, kuu ja tähdet aurinkoa korvaa, mutta mielelle saattaa tehdä yllättävänkin hyvää kohdistaa huomiota välillä muuhunkin kuin siihen jatkuvaan pimeyteen. 

Tämä itsestäänselvä ohje pätee elämän kaikilla osa-alueilla muutenkin. Ihminen voi opetella ajattelemaan asioita "outside the box" ja yllättyä siitä ettei kaikki olekaan ainaista paskaa ja vastoinkäymistä. Hyvinkin synkkä mieli voi muuttua. Mieltäkin pitää treenata.
Jos jatkuvasti huomaa vain huonon, tulee huonosta itseisarvo. Pessimismi on itseään toteuttava ennustus. "Ei mikään koskaan onnistu" ajattelutapa tekee itsestäänselväksi jatkuvan epäonnistumisen.

Pian, muutaman päivän päästä suorastaan, mennään taas valoa päin. Minuutti, tunti ja päivä kerrallaan lähestyy taas se aika kun valot on ulkona päällä koko ajan. Ei sekään kaikille sovi. Silloin on ratkaisuna erilaisia pimentäviä helpotuksia esimerkiksei meille, jotka heräämme pieneenkin valon pilkahdukseen ja joudumme etsimään unta erikoisiin aikoihin.
Lähes kaikkeen on olemassa ratkaisu ja usein ratkaisun avaimet on vieläpä meillä itsellämme. Mitäpä jos kaiveltais niitä taas vähän tarmokkaammin esille?

Rakastakaa toisianne! ✌&❤
-S