Mulla on aina ollut sellainen suuri puute, nimittäin kilpailuvietin puute. Mun suurin vastustaja on minä itse. Minkäänlainen muu kilpailu ei kiinnosta. Ei urheilussa, ei lautapeleissä, ei kauneudessa tai koulumenestyksessä, ei missään. Kaikenlainen "leijuminen" on mun mielestä myös äärimmäisen puuduttavaa. Itsestään saa ja pitää olla ylpeä kun onnistuu, mutta leuhkiminen, se on toinen juttu.
Koulussa osallistuin aina kaikkiin kisareissuihin, en kilpailun vaan reissun vuoksi. Yleisurheilussa kävi kerran niin, että satasella saatoin voittaa. Näin aikuisena tämmönen toiminta aiheutti sen verran pahaa verta, että parempi olla osallistumatta ollenkaan.
Sen lisäksi, että mä harrastin nuorempana(kin) hölmöilyä, mä kokeilin varmaan kaikki mahdolliset urheilulajit taitoluistelusta taekwondoon. Tanssi ja luistelu vähän nappas, mutta ei sitten kuitenkaan riittävästi. Aikuisena on sitten edelleen sama tilanne. Jos koskaan tarviit kaveria mukaan tanhu- tai muotokuvamaalauskurssille niin soita. Lähen. Oon sillä lailla helppo, varma jopa.
Balettitunteja lukuunottamatta, kun puhutaan harrastuksista, viihdyn parhaiten yksin metsässä tai omassa makuuhuoneessa joogamatolla. On myös oikein mukava käydä pelaamassa sulkapalloa, kunhan kukaan ei suorita minkäänlaisia laskutoimituksia. Nykyään oikein mielelläni toki myös kirjoitan. Katsotaan kuinka kauan. Talvella luistelen, hiihtäisin jos osaisin. Sukset toki on. Uiminen houkuttelee ja tekniikka uimakoulu onkin ens vuodelle suunnitelmissa. Tällä hetkellä tekniikka on, surkea. Mut saa houkuteltua mukaan lähes mihin vaan ja uutuutena olen aivan rakastunut talviuintiin. Marraskuun lopulla kävin ensimmäisen kerran ja se oli rakkautta ensi kihelmöinnillä.
Kun harrastaa säännöllisen epäsäännöllisesti vähän kaikkea, käy säännöllisen epäsäännöllisesti töissä ja taloudessa on kaksi kouluikäistä lasta, joista toinen vielä aktiivisesti harrastaa ja tarvitsee usein kuljetusapua, täytyy olla aika mestari kalenteritetriksessä. Siinä voittaisin ehkä maailmanmestaruuden jos olis kisat ja mulla vietti.
Mulla on toisinaan 14 tuntisia työpäiviä ja matkoineen tähän menee 15 tuntia. Kaikki ymmärtää ettei silloin välttämättä huvita juuri muu. Eikä oikein ehdikään, kun niitä tunteja on rautatieläiselläkin kuitenkin vuorokaudessa vain 24.
Kalenteritetristä helpottaa se säännöllisen epäsäännöllinen vuorotyö. Kun on arkivapaita, voi sillä kuuluisalla hyvällä omalla tunnolla tehdä lasten koulupäivän ajan "omia juttuja". Toisinaan ne omat jutut tarkottaa seuraavan työputken ennakointia esim kokkaamalla ruokia valmiiksi kaappiin.
Se onkin, varsinkin perheellisille, mun ajansäästövinkki numero yksi. Säästyy niin monelta mielipahalta, turhalta huudolta ja nälkäkiukulta kun seuraavan päivän ruoka on vähintäänkin esivalmisteltuna jääkaapissa.
Ruuan laittaminen ei ole mun lempipuuhaa. Vähän niin kuin pakollinen paha. Ei muukaan auta. Nälkä se mullekin tulee jos ei sitä ruokaa itse laita. Kokkaamiseen vahvasti liittyy kaupassa käyminen joka on mun suuri inhokki myös. Ruokakaupassa nimenomaan. Tähän käytän surutta markettien kotiinkuljetusta! Se on luksusta. Tilaukset voin hoitaa vaikka töissä tauolla ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Äärimmäisen kätevää. Jonkun mielestä myös äärimmäisen laiskaa. Mä säästän siinä tuntikausia aikaa muihin asioihin. Tärkeämpiin ja hauskempiin. Toki tämä vaatii aika paljon suunnittelua, mutta sillä säästää ajan lisäksi myös dollareita.
Siivoaminen on ollut mulle eniten harmaita hiuksia aiheuttava arjen askare. En kestä jos sohvatyynyt on sekasin tai tavarat pitkin poikin. Tämän ongelman ratkaisin hävittämällä järjettömän määrän tavaraa. Meillä on tässä pienessä asunnossa kaappeja ja laatikoita jotka on tyhjiä. Vaatehuoneesta löytyis vino pino hävitettävää vielä. Vanhassa kämpässä oli niin tyhjää, että piti muuttaa pienempään. Jälkikäteen ajateltuna, avaruus oli kivempi.
Siivoaminen on onneksi asia, joka näiltä kouluikäisiltäkin onnistuu. Kun kaikki laittaa tavarat paikoilleen, ei tartte käyttää aikaa siihen, että saa siivottua jotta pääsee siivoamaan. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tämä vaatii etenkin perheemme keskimmäiseltä edelleen toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän harjoittelua. Siivousasioista jaksan kuitenkin sinnikkäästi nalkuttaa.
Sinkkuäidin ei niin salaisissa unelmissa kerroin, kun en ehtinyt pitkiin aikoihin katsomaan tv:tä lainkaan. Silloin harmitti. Ajansäästövinkki vailla vertaa, lataa kaikki suoratoistopalvelut ja katso kun on aikaa. Yhtenä iltana ehdotin lapsille niinkin eksoottista asiaa kuin ihan tv:n katselua. Kaikki oli tästä harvinaisesta ideasta innoissaan. Hetki meni ennen kuin poikani viimein osasi tämän live tv:n laittaa päälle. Niin paljon sitä meillä katsotaan.
Ajan hallintaan, arjen hallintaan, stressin hallintaan ja elämän hallintaan paras vinkki ehdottomasti kuitenkin on: hyväksy se mikä on. Jos iltakymmeneltä on eteinen imuroimatta, huomisen ruoka vielä hakematta kaupasta ja aamulla olis töihin lähtö niin kukaan tuskin kuolee jos hiekanjyvät on vielä yhden yön eteisessä ja seuraavana päivänä syödään valmisruokaa. Ehdottomuus tappaa. Kova katkeaa ja pehmeä lässähtää. Joustava sen sijaan taipuu ja palautuu takas uomiinsa kun paine hellittää. Ole siis joustava niin kaikki on kivempaa.
Rakastakaa toisianne! ✌&❤
-S
Koulussa osallistuin aina kaikkiin kisareissuihin, en kilpailun vaan reissun vuoksi. Yleisurheilussa kävi kerran niin, että satasella saatoin voittaa. Näin aikuisena tämmönen toiminta aiheutti sen verran pahaa verta, että parempi olla osallistumatta ollenkaan.
Sen lisäksi, että mä harrastin nuorempana(kin) hölmöilyä, mä kokeilin varmaan kaikki mahdolliset urheilulajit taitoluistelusta taekwondoon. Tanssi ja luistelu vähän nappas, mutta ei sitten kuitenkaan riittävästi. Aikuisena on sitten edelleen sama tilanne. Jos koskaan tarviit kaveria mukaan tanhu- tai muotokuvamaalauskurssille niin soita. Lähen. Oon sillä lailla helppo, varma jopa.
Balettitunteja lukuunottamatta, kun puhutaan harrastuksista, viihdyn parhaiten yksin metsässä tai omassa makuuhuoneessa joogamatolla. On myös oikein mukava käydä pelaamassa sulkapalloa, kunhan kukaan ei suorita minkäänlaisia laskutoimituksia. Nykyään oikein mielelläni toki myös kirjoitan. Katsotaan kuinka kauan. Talvella luistelen, hiihtäisin jos osaisin. Sukset toki on. Uiminen houkuttelee ja tekniikka uimakoulu onkin ens vuodelle suunnitelmissa. Tällä hetkellä tekniikka on, surkea. Mut saa houkuteltua mukaan lähes mihin vaan ja uutuutena olen aivan rakastunut talviuintiin. Marraskuun lopulla kävin ensimmäisen kerran ja se oli rakkautta ensi kihelmöinnillä.
Kun harrastaa säännöllisen epäsäännöllisesti vähän kaikkea, käy säännöllisen epäsäännöllisesti töissä ja taloudessa on kaksi kouluikäistä lasta, joista toinen vielä aktiivisesti harrastaa ja tarvitsee usein kuljetusapua, täytyy olla aika mestari kalenteritetriksessä. Siinä voittaisin ehkä maailmanmestaruuden jos olis kisat ja mulla vietti.
Mulla on toisinaan 14 tuntisia työpäiviä ja matkoineen tähän menee 15 tuntia. Kaikki ymmärtää ettei silloin välttämättä huvita juuri muu. Eikä oikein ehdikään, kun niitä tunteja on rautatieläiselläkin kuitenkin vuorokaudessa vain 24.
Kalenteritetristä helpottaa se säännöllisen epäsäännöllinen vuorotyö. Kun on arkivapaita, voi sillä kuuluisalla hyvällä omalla tunnolla tehdä lasten koulupäivän ajan "omia juttuja". Toisinaan ne omat jutut tarkottaa seuraavan työputken ennakointia esim kokkaamalla ruokia valmiiksi kaappiin.
Se onkin, varsinkin perheellisille, mun ajansäästövinkki numero yksi. Säästyy niin monelta mielipahalta, turhalta huudolta ja nälkäkiukulta kun seuraavan päivän ruoka on vähintäänkin esivalmisteltuna jääkaapissa.
Ruuan laittaminen ei ole mun lempipuuhaa. Vähän niin kuin pakollinen paha. Ei muukaan auta. Nälkä se mullekin tulee jos ei sitä ruokaa itse laita. Kokkaamiseen vahvasti liittyy kaupassa käyminen joka on mun suuri inhokki myös. Ruokakaupassa nimenomaan. Tähän käytän surutta markettien kotiinkuljetusta! Se on luksusta. Tilaukset voin hoitaa vaikka töissä tauolla ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Äärimmäisen kätevää. Jonkun mielestä myös äärimmäisen laiskaa. Mä säästän siinä tuntikausia aikaa muihin asioihin. Tärkeämpiin ja hauskempiin. Toki tämä vaatii aika paljon suunnittelua, mutta sillä säästää ajan lisäksi myös dollareita.
Siivoaminen on ollut mulle eniten harmaita hiuksia aiheuttava arjen askare. En kestä jos sohvatyynyt on sekasin tai tavarat pitkin poikin. Tämän ongelman ratkaisin hävittämällä järjettömän määrän tavaraa. Meillä on tässä pienessä asunnossa kaappeja ja laatikoita jotka on tyhjiä. Vaatehuoneesta löytyis vino pino hävitettävää vielä. Vanhassa kämpässä oli niin tyhjää, että piti muuttaa pienempään. Jälkikäteen ajateltuna, avaruus oli kivempi.
Siivoaminen on onneksi asia, joka näiltä kouluikäisiltäkin onnistuu. Kun kaikki laittaa tavarat paikoilleen, ei tartte käyttää aikaa siihen, että saa siivottua jotta pääsee siivoamaan. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tämä vaatii etenkin perheemme keskimmäiseltä edelleen toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän harjoittelua. Siivousasioista jaksan kuitenkin sinnikkäästi nalkuttaa.
Sinkkuäidin ei niin salaisissa unelmissa kerroin, kun en ehtinyt pitkiin aikoihin katsomaan tv:tä lainkaan. Silloin harmitti. Ajansäästövinkki vailla vertaa, lataa kaikki suoratoistopalvelut ja katso kun on aikaa. Yhtenä iltana ehdotin lapsille niinkin eksoottista asiaa kuin ihan tv:n katselua. Kaikki oli tästä harvinaisesta ideasta innoissaan. Hetki meni ennen kuin poikani viimein osasi tämän live tv:n laittaa päälle. Niin paljon sitä meillä katsotaan.
Ajan hallintaan, arjen hallintaan, stressin hallintaan ja elämän hallintaan paras vinkki ehdottomasti kuitenkin on: hyväksy se mikä on. Jos iltakymmeneltä on eteinen imuroimatta, huomisen ruoka vielä hakematta kaupasta ja aamulla olis töihin lähtö niin kukaan tuskin kuolee jos hiekanjyvät on vielä yhden yön eteisessä ja seuraavana päivänä syödään valmisruokaa. Ehdottomuus tappaa. Kova katkeaa ja pehmeä lässähtää. Joustava sen sijaan taipuu ja palautuu takas uomiinsa kun paine hellittää. Ole siis joustava niin kaikki on kivempaa.
Rakastakaa toisianne! ✌&❤
-S
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro...