Siirry pääsisältöön

Mitä, missä, milloin ja ennen kaikkea miksi?

Ei tartte mennä lähipiiriä pidemmälle, kun löytyy ensimmäinen joka miettii, että pitääkö kaikki kertoa kaikille. Pitää. Vertaistuki on se mikä mua on usein auttanut eteenpäin elämässä. Jos mä voin antaa vertaistukea jollekki kertomalla mun ajatukset, kokemukset ja näkemykset koko maailmalle, niinkun koko maailma lukis tätä mun blogia, niin mä teen sen eikä sen pitäis olla keneltäkään pois. Silti mulla on varsinkin näin alkuun hirvee tarve selittää miksi mä tätä blogiakin nyt kirjoitan.
Tää on mun uus harrastus. Mä harrastan joogaa, mä harrastan balettia, mä halailen puita harrastuksen vuoksi ja nyt mä harrastan myös kirjottamista. Sen lisäksi, mä tykkään tästä.
Mä tykkään kirjottaa, mä tykkään kertoa mun asioita ihmisille. Mä en varsinaisesti hae sillä mitään. Mä vaan haluan kertoa mun asioita ihmisille. Se on mun valinta. Sun valinta on sitten se, tuleeko luettua.


Blogissa kerron siis mun omista ajatuksista, mun omista kokemuksista ja mun omista näkemyksistä. Jos joskus sattumalta käykin niin, että haluan nojautua johonkin tutkimuksiin ja tutkimustuloksiin niin kerron sen kyllä. Tällä blogilla ei siis ole mitään tiettyä teemaa. Tai no, minä olen se teema.


Nyt kun lapset on vähän vanhempia eivätkä tartte mua ihan kaikkeen, on aikaa tälle. Vaikka aika, tai sen puute mun mielestä itsessään onkin useimmiten pelkkä tekosyy. Löytyy sitä aikaa typerämpiinkin asioihin.

Jengin pitäs ylipäätään enemmän tehdä asioita fiiliksen mukaan eikä aina niin järjellä. Omista epävarmuuksista ja peloista irti päästäminen on vaan niin hemmetin vaikeeta.
Lasteni isän kuolema 2015 ja oma sairastuminen 2018 viimeistään on saanu mut tajuamaan elämän rajallisuuden ja olenkin aina ensimmäisenä neuvomassa muita luottamaan intuitioon.

Mä olen siis Satu ja aateloin itse itseni Itä-Helsingin herttuattareksi, kun paluumuutin tänne marraskuussa 2016 kymmenen vuoden koillis- ja pohjois Helsinki seikkailun jälkeen. En sovi muualle. Mun koti on täällä.

Ajattelin ensin, että teen tätä kasvottomana ja anonyyminä. Se vaan olis sotinu sitä vastaan, että itse en pidä anonyyminä netissä huutelua kovin uskottavana. Siksi päätin toisin. Itsehän mä kuitenkin valitsen sen mitä tänne kirjotan ja ne kaikista synkimmät salaisuudet voi jättää kertomatta. Tai sitten ei. 

Mä elän vähintäänkin mielenkiintoisiin aikoihin työni vuoksi. Ei ole salaisuus, että olen veturinkuljettaja, mutta siitä en usko juttua liiaksi riittävän. Tämä ei siis ole junablogi. 

Tämä ei myöskään ole perheblogi vaikka varmasti paljon kirjoitankin kalenteritetriksestä jota saa pelata kahden harrastavan lapsen, omien harrastusten ja epäsäännöllisen vuorotyön vuoksi päivittäin.

Enimmäkseen tämä on siis päiväkirja jota kaikki halukkaat saa lukea ja kommentoida.

Eli:
Mitä?
- Minua ja minun kohellusta.
Missä?
- Aika lailla kaikkialla.
Milloin?
- Hyvinkin pitkälti aina paitsi sillon kun on aikaa unelle.
Miksi?
-Koska mä voin, haluan ja uskallan.

Rakastakaa toisianne! ✌&❤

-S

Kommentit

Lähetä kommentti

Kerro...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhet puheet, herttuattaren synnytys

Jokunen viikko sitten, tyttöporukalla reissuun, runsaasti viiniä ja siinä se. Sanoin ensimmäistä kertaa ääneen sen mitä olin salaa halunnut jo pitkään. Tarkalleen ottaen siitä asti kun joku sitä mulle ensimmäistä kertaa ehdotti. Eli en siis muista mistä asti. Haluan oman blogin. Heti perään eilen töissä luin erään jo oikean bloggaajan, Valeäidin ( www.valeaiti.fi ), vinkit ja hyvät syyt blogin aloittamiseen ja siellä luki muun muassa näin "jos päivität kaikkia somekanaviasi niin paljon ettet enää kehtaa laittaa kaikkea julki" ja näinhän se on. Tuuttaan Facebookiin toinen toistaan, omasta mielestäni (ja ehkä kahden kaverin mielestä), hauskempia juttuja ja vielä joku raukka niitä on jaksanut lukea. Ehkä sieltä pari eksyy tännekin. Tää vähän jännittää, pelottaa jopa, mutta samalla tuntuu tuoreelta ja uudelta tekemiseltä jota olen kaivannu kauan. Bloggaaminen itsessään nyt ei varsinaisesti niin uutta ja tuoretta ole, mutta mulle on. Jonkinlainen kirjottaminen on aina ollu mul...
5 kommenttia
Lue lisää

Woihan Wilma minkä teit

Kun mä aloin, hyvin varhaisessa vaiheessa, oikein kunnolla rettelöimään koulussa, oli käytössä vielä ihan vanhat kunnon reissuvihot. Enkä mä oikeestaan sitä tarvinnut. Poissaololaput oli tutumpia. En nimittäin rettelöiny koulussa, kun en vaan mennyt kouluun. Olin viidennellä. Kuten sanoin, hyvin varhaisessa vaiheessa. Poissaoloja oli lopulta viidennellä luokalla enemmän kuin läsnäoloja. Kuudennella saikin sitten suorittaa sekä viidennen, että kuudennen luokan oppimäärän. Tuurihan se siinä mielessä kävi, ettei tarvinnut jäädä luokalle. Se on herkkää aikaa tytölle se murrosiän alkuaika ja usko tai älä, se alkaa yhä vaan aiemmin ja aiemmin. Varmasti pojille myös, mutta kun en poika koskaan ole ollut niin siitä on vaikea olla mitään mieltä. Meillä vaihtui juurikin siihen mun herkkään aikaan opettaja, joka ei tietenkään ollut mulle mieleinen. Sukset oli ristissä from day one ja ihan huolella. Ei se ymmärtäny mitään. Olen edelleen sitä mieltä että ei ymmärtänyt, mutta ei sillä varmaan kä...
1 kommentti
Lue lisää

Mistä ne isot tytöt sitten tehdään?

Poikateksti herätti vähän keskustelua. Muutenkin kuin siitä nolosta typosta viimemetreillä. Miten sellanen eksyikin joukkoon vaikka luin ainakin 26 kertaa tekstin läpi ennen julkaisua. Noh, muttoikä on uus musta.  Kun koko koti on vaaleanpunaista hattaraa ja pieni kiharapää katsoo koiranpentuilmeellään useita kertoja päivässä, vähän ehkä kyynel silmäkulmastaan vierien, on varmuudella vaikea "pysyä kovana". Tyttölapselle asioiden periksi antaminen tuntuu olevan helpompaa jottei lapsi menisi rikki, saisi traumoja ja tarvitsisi aikuisena kallista terapiaa. Toisaalta myös tuntuu, että joissain perheissä tytöille kuuluu antaa kaikki periksi ja jos on sekalainen seurakunta, pojista kuuluu kasvattaa kovia. Perustan näkemykseni hyvin hyvin suppeaan otantaan enkä todella väitä, että tilanne on kaikissa perheissä sama!  Tyttöjen ja poikien välinen vastakkainasettelu alkaa jo hyvin pienenä. On erikseen poikien ja tyttöjen leikit, värit, vaatteet ja harrastukset. Sitten vielä ne sukupuol...
Lähetä kommentti
Lue lisää