Mitä, missä, milloin ja ennen kaikkea miksi?

Ei tartte mennä lähipiiriä pidemmälle, kun löytyy ensimmäinen joka miettii, että pitääkö kaikki kertoa kaikille. Pitää. Vertaistuki on se mikä mua on usein auttanut eteenpäin elämässä. Jos mä voin antaa vertaistukea jollekki kertomalla mun ajatukset, kokemukset ja näkemykset koko maailmalle, niinkun koko maailma lukis tätä mun blogia, niin mä teen sen eikä sen pitäis olla keneltäkään pois. Silti mulla on varsinkin näin alkuun hirvee tarve selittää miksi mä tätä blogiakin nyt kirjoitan.
Tää on mun uus harrastus. Mä harrastan joogaa, mä harrastan balettia, mä halailen puita harrastuksen vuoksi ja nyt mä harrastan myös kirjottamista. Sen lisäksi, mä tykkään tästä.
Mä tykkään kirjottaa, mä tykkään kertoa mun asioita ihmisille. Mä en varsinaisesti hae sillä mitään. Mä vaan haluan kertoa mun asioita ihmisille. Se on mun valinta. Sun valinta on sitten se, tuleeko luettua.


Blogissa kerron siis mun omista ajatuksista, mun omista kokemuksista ja mun omista näkemyksistä. Jos joskus sattumalta käykin niin, että haluan nojautua johonkin tutkimuksiin ja tutkimustuloksiin niin kerron sen kyllä. Tällä blogilla ei siis ole mitään tiettyä teemaa. Tai no, minä olen se teema.


Nyt kun lapset on vähän vanhempia eivätkä tartte mua ihan kaikkeen, on aikaa tälle. Vaikka aika, tai sen puute mun mielestä itsessään onkin useimmiten pelkkä tekosyy. Löytyy sitä aikaa typerämpiinkin asioihin.

Jengin pitäs ylipäätään enemmän tehdä asioita fiiliksen mukaan eikä aina niin järjellä. Omista epävarmuuksista ja peloista irti päästäminen on vaan niin hemmetin vaikeeta.
Lasteni isän kuolema 2015 ja oma sairastuminen 2018 viimeistään on saanu mut tajuamaan elämän rajallisuuden ja olenkin aina ensimmäisenä neuvomassa muita luottamaan intuitioon.

Mä olen siis Satu ja aateloin itse itseni Itä-Helsingin herttuattareksi, kun paluumuutin tänne marraskuussa 2016 kymmenen vuoden koillis- ja pohjois Helsinki seikkailun jälkeen. En sovi muualle. Mun koti on täällä.

Ajattelin ensin, että teen tätä kasvottomana ja anonyyminä. Se vaan olis sotinu sitä vastaan, että itse en pidä anonyyminä netissä huutelua kovin uskottavana. Siksi päätin toisin. Itsehän mä kuitenkin valitsen sen mitä tänne kirjotan ja ne kaikista synkimmät salaisuudet voi jättää kertomatta. Tai sitten ei. 

Mä elän vähintäänkin mielenkiintoisiin aikoihin työni vuoksi. Ei ole salaisuus, että olen veturinkuljettaja, mutta siitä en usko juttua liiaksi riittävän. Tämä ei siis ole junablogi. 

Tämä ei myöskään ole perheblogi vaikka varmasti paljon kirjoitankin kalenteritetriksestä jota saa pelata kahden harrastavan lapsen, omien harrastusten ja epäsäännöllisen vuorotyön vuoksi päivittäin.

Enimmäkseen tämä on siis päiväkirja jota kaikki halukkaat saa lukea ja kommentoida.

Eli:
Mitä?
- Minua ja minun kohellusta.
Missä?
- Aika lailla kaikkialla.
Milloin?
- Hyvinkin pitkälti aina paitsi sillon kun on aikaa unelle.
Miksi?
-Koska mä voin, haluan ja uskallan.

Rakastakaa toisianne! ✌&❤

-S