Siirry pääsisältöön

Liian hyvännäkönen, pakko olla huono



En koe olevani mikään äärifeministi. Tai välttämättä edes feministi, mutta tasa-arvon ja tasapuolisen kohtelun kannattaja olen henkeen ja vereen. Julkisesti esitetyt paskapuheet missä tahansa muodossa on niin kaukana mun arvomaailmasta ku olla ja voi. Toisten tahallinen loukkaaminen on mun mielestä aina loukkauksen esittäjän luonteen heikkoutta.





Joku aika sitten eräs mieheksi identifioituva henkilö kirjoitti ammattikuntani naisista ikävään sävyyn. Oli tehnyt tulkintansa promokuvan perusteella. Meillä kun on noita hyvännäkösiä ihmisiä töissäkin niin voidaan käyttää niitä, ei tartte ulkopuolelta malleja haalia. No mutta, anyway, pointti hänellä oli se, ettei usko naisten tekevän meillä ”oikeita” töitä koska, huom tämän yhden kuvan perusteella, ollaan liian nättejä ja heiveröisiä. Että meidän homma on vaan kauluspaidoissa ja rusettihuiveissa näyttää nätiltä. Big news nyt: me ei kaikki näytetä aamuyön pikkutunneilla samalta kuin tämä promokuvassa esiintynyt kaunotar. Hän kyllä ehkä näyttää, mutta me kaikki ei.
Toinen suuri uutinen: jos me edes vakavamielisesti töissä ääneen sanottais, että rapasimmat hommat ei nappaa, koska rakennekynnet niin meidät naurettais ulos sieltä. Kyllä ei ole työvuoro-ohjeisiin eritelty miesten töitä ja naisten töitä. On vaan töitä.





Tää ei ollu ensimmäinen kerta, kun törmään mieheen joka on sitä mieltä, että kaunis nainen ei pysty tekemään työtään kunnolla. Hänet on näiden mielestä mahdollisesti valittu tehtäväänsäkin kyseenalaisista syistä, eikä suinkaan ammattitaitonsa vuoksi. Haluaisin kysyä näiltä miehiltä, että pystyykö sellanen takkatulen kuuma mies työhönsä vaatimusten edellyttämällä tavalla? Voin kertoo, meillä on nimittäin sellasia geenipoolin paremmasta päästä ponnistaneita miessukupuolen edustajiakin töissä. Eikä pelkästään meillä. Ootteko nähny esimerkiksi Etelä-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomiehiä ja ensihoitajia? Hyvänen aika, jos mulla on keittiössä päässy hella kuumenemaan liikaa niin ei mulla tulis mieleenkään, etteikö sitä kytevää paloa sais samalla tavalla sammumaan poolin kummankin pään edustajat. Tervetuloa vaan vuoteen 2019 hei! Naisiakin näkee töissä. Jopa niitä vähän paremman näkösiä.



Se ei vielä riitä, että miehet laittaa naisia, ja naiset miehiä, lokeroihin ulkonäön perusteella, me tehdään sitä jatkuvasti toinen toisillemme. 
En voinut olla tarttumatta ajatuksissani Rita Niemi-Mannisen somehöykytykseen.
Rita Niemi-Manninen sai kohtuuttoman määrän kuraa tässä taannoin niskaansa, kun näytti liian kauniilta ja hyvinvoivalta imettäväksi äidiksi. Hyvänen aika! Nainen on vihdoin saanut unelmansa omasta lapsesta todeksi ja kehtaakin. Ajatella, että joku äiti todella kampaa tukkansa, meikkaa jopa, harrastaa liikuntaa, syö itselleen sopivalla tavalla ja hei, käy jumalauta suihkussa! Eihän tämmöstä voi olla? 



Me oman ikäryhmäni edustajat ollaan kaikista pahimpia loan heittäjiä. Meillä on oikeus ja ennen kaikkea varaa kommentoida somessa ja julkisesti mm toisten ulkonäköä ja tapaa olla tällä telluksella ja jos kohde loukkaantuu, on hän mielensäpahoittaja ja taas mennään. 
Onko se se perisuomalainen kateus joka saa meidät käyttäytymään näin? Kun mulla ei oo kivaa niin ei oo tollakaan! Vai onko todella hämärtyny käsitys siitä, että oli henkilö julkisuudesta leipänsä tekevä tai muuten vain julkisesti esiintyvä, on taustalla tunteva ihminen. 
Jälleen uutisia: Tuntevat ihmiset pahoittaa mielensä jos tarpeeks tulee rapaa naamaan. Kuinka moni meistä menis tuolla kadulla satunnaiselle vastaantulijalle sanomaan että ”hyi kun oot oksettavan näkönen”?



Tämä ammattikuntani naisia väheksynyt herrasmies ei todella tiedä mistä puhuu. Hän ei edusta ammattikuntaani eikä ole läheltä seurannut ainakaan kanssani samaa sukupuolta edustavien kollegoiden työskentelyä. Hän perusti mielipiteensä yhteen ammattivalokuvaajan ottamaan promokuvaan.
Ritaa arvostelivat kanssasisaret, äidit, naissukupuolen edustajat, jotka perustivat käsityksensä moneen suunnitelmallisesti somettamistarkoituksessa otettuun kuvaan. Kai Ritallakin joskus on sinappia rinnuksilla ihan niinku kuvankauniilla kollegallani promokuvassa? Tässä vielä yksi uutinen: some ja lehtikuvat ei ole koko elämä, koko maailma eikä somekuviin tai yhteen promokuvaan voi perustaa kovin vakavasti otettavaa mielipidettä.
Suorat puheet ja paskapuheet kun opittais erottelemaan toisistaan niin kyllä olis taas pikkusen kivempi olla ihminen. 



Enemmän kivapuhetta ja oikeita ihmiskontakteja. Vähemmän ruudun takaa sikailua ja mielensäpahoittajaretoriikkaa. Siinä mun resepti!

Suurimmaksi osaksi työssäni viettämästä ajasta itse näytän tältä. Aina ulkona ku tamponin naru.
Ainakin kuvan keksinnöistä.
Rakastakaa toisianne! ✌&❤
-S





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ansaittu kateus. Ko?

Meitä suomalaisia parjataan aina siitä, että ollaan maailman kateellisinta kansaa. Ollaan valmiita maksamaan satanen siitä ettei naapuri saa viittä kymppiä. Näin se valitettavasti tuntuis olevan. Onnekseni mä olen senkin suhteen onnistunut lähipiirini kanssa niin, että ollaan se poikkeus joka vahvistaa säännön. Kehutaan ja kannustetaan toisiamme. "Wau mikä muija!" on se mitä useimmiten kuulee sanottavan kun nähdään eikä se ole pelkkää sanahelinää. Kannustetaan aidosti toisiamme elämässä eteenpäin. Rohkaistaan tekemään valintoja jotka helpottaa elämää tai lisää onnellisuutta. Autetaan ja tuetaan jos itsellä on osaamista joka toiselta puuttuu. Vaikka ei itse siitä hyvää mieltä kummempaa saataisi. Ollaan myös sitä "kel onni on, se onnen kätkeköön" kansaa. Jos hymyilyttää niin siihen täytyy olla aina jokin ulkopuolinen tekijä selityksenä. Ei voi olla onnellinen muuten vaan. Sitten taas jos on se ulkopuolinen tekijä, voidaan palata tekstin alkuun. Mulla pääsääntöises...

Yhet puheet, herttuattaren synnytys

Jokunen viikko sitten, tyttöporukalla reissuun, runsaasti viiniä ja siinä se. Sanoin ensimmäistä kertaa ääneen sen mitä olin salaa halunnut jo pitkään. Tarkalleen ottaen siitä asti kun joku sitä mulle ensimmäistä kertaa ehdotti. Eli en siis muista mistä asti. Haluan oman blogin. Heti perään eilen töissä luin erään jo oikean bloggaajan, Valeäidin ( www.valeaiti.fi ), vinkit ja hyvät syyt blogin aloittamiseen ja siellä luki muun muassa näin "jos päivität kaikkia somekanaviasi niin paljon ettet enää kehtaa laittaa kaikkea julki" ja näinhän se on. Tuuttaan Facebookiin toinen toistaan, omasta mielestäni (ja ehkä kahden kaverin mielestä), hauskempia juttuja ja vielä joku raukka niitä on jaksanut lukea. Ehkä sieltä pari eksyy tännekin. Tää vähän jännittää, pelottaa jopa, mutta samalla tuntuu tuoreelta ja uudelta tekemiseltä jota olen kaivannu kauan. Bloggaaminen itsessään nyt ei varsinaisesti niin uutta ja tuoretta ole, mutta mulle on. Jonkinlainen kirjottaminen on aina ollu mul...

Superstressaajasta täyspäiväiseksi puunhalaajaksi

Kun työ on viimeisen päälle minuutti aikataulutettua, kaavamaista ehkä jopa, niin sitä vapaa-aikana kaipaa vähän rauhaa eikä ainakaan niitä aikatauluja. Tähän voit itse lisätä mieleisesi VenaileRauhassa vitsin. Toisaalta myös saan jotain sairasta tyydytystä siitä, että kalenteri alkaa elokuussa kesälomien jälkeen täyttymään päivä päivältä vaan tiukemmaksi ja tiukemmaksi. Myös ne vapaapäivät.  Vapaapäivien kalenterimerkinnät on kuitenkin onneksi niitä mitkä tuottaa iloa ja mielihyvää.  Lasten harrastusten seuraaminen on omien harrastusten ohella parasta mitä tiedän. Koen myös olevani ihan poikkeuksellisen onnekas, että mulla on mahdollisuus tarjota mun lapsille harrastuksia.  Joka maanantai kun uusi viikko alkaa, mä suunnittelen sen viikon aikataulun valmiiksi. Ei siksi että mä suorittaisin elämää, vaan siksi että mä näen missä kohtaa mulla on aikaa tehdä niitä asioita mitkä mulle tuottaa kaikista eniten iloa.  Viikonpäiväthän tavallaan on menettänyt mer...