Mä oon lapsuuden jälkeen aina kolmeenkymppiin asti suurin piirtein vihannut joulua. Lasten isän kuoleman jälkeen, joulu oli isänpäivääkin vastenmielisempi juhlapyhä. Jos olisin saanut itse päättää, se olis jääny viettämättä kokonaan. Sanoinkin aina mun ystäville, että kunhan lapset kasvaa aikuisiksi, mä lopetan joulun.
Mieli on kuitenkin muuttunut. Meillä ei, varsinkaan nyt ikkunaremontin keskellä, kotona ole krumeluureja kämppä täynnä. En laita jouluverhoja ja päällystä sohvaa sekä tuoleja jouluaiheisilla kankailla. Kynttilöitä löytyy. Joulukalenterit löytyy. Saattaa jotain pientä blingiäkin löytyä.
Materiaalia enemmän mä odotan sitä tunnelmaa. Parina vuonna joululahjat on tilattu netistä. Tänä vuonna täytynee mennä paikan päälle. En välttämättä aivan nyt luota, että posti kulkee. Silti olen hengaillu kahviloissa ja kauppakeskuksissa. Se ei ole ollut pakkoa eikä ole tarvinnut hulluna etsiä loppuunmyytyjä hittituotteita, ehkä just siks se on ollut ihan mukavaa. Mulle se on ollut kiireetöntä. On ollut jollain sairaalla tavalla ihan rentouttavaa katsella sitä häsellystä ja kiirettä.
Me ollaan vietetty yhtä poikkeusta lukuunottamatta vuosikausia joulua mun veljen perheen kanssa. Hänen vaimonsa on sellainen joulumuori, että limput on ollu pakkasessa jo varmaan lokakuussa ja pikkuhiljaa alkaa laatikotkin tiensä sinne oletettavasti löytää. Se nainen on jouluhullu. Jotain se on varmaan laittanut munkin glögiin.
Joulussa parasta on tunnelman ja yhdessäolon lisäksi se, että saa antaa lahjoja. Omien lasten lisäksi mä annan mitään materiaalia hyvin harvoin kenellekään. Mun lähipiiri on siitä onnekkaassa asemassa, että kaiken tarpeellisen pystyvät hankkimaan itse. Jos ei muuten niin pienellä suunnittelulla. Tarpeettoman hommaaminen "antamisen ilosta" sen sijaan on mun mielestä silkkaa typeryyttä.
Osallistun hyväntekeväisyyteen sen minkä pystyn niin, ettei siitä ole minulle lisästressiä taloudellisesti, henkisesti tai fyysisesti. Syöpäsäätiön kuukausilahjoitus on mulle itsestäänselvyys, mutta joulun alla kohteita on paljon muitakin. Siitä ei kuitenkaan saisi puhua. Varsinkaan siellä sosiaalisessa mediassa. Kahvipöydässäkin se on vähintäänkin arveluttavaa. Se on meillä kulttuurissa. Jos joku kertoo auttaneensa toista, osallistuneensa hyväntekeväisyyteen tai keräyksiin, se on leuhkimista tai sitä kuuluisaa huomiohuoraamista. Voihan se toki joskus ollakin, mutta voisko se olla myös aitoa antamisen iloa ja muiden kannustamista samaan? Tarviiko kaikessa olla se negatiivinen kaiku? Jos en muista somessa kertoa niin mä osallistun tänä vuonna AINAKIN joulupataan, HOPE ry:n joululahjakeräykseen, vanhukselle joulukukka-keräykseen (jos sellainen on) ja johonkin ruokakassikeräykseen. Jos vain olis suinkin mahdollista, mä antaisin myös mun aikaani hyväntekeväisyyteen. Ehkä jonain päivänä.
Jos sulla ei ole rahaa, anna aikaa. Kerro siitä muille, somessa tai livenä. Ei siksi että saat parempaa taivaspaikkaa, vaan siksi, että siitä saattaa joku saada idean tehdä samoin. Epäilemättä tässä maassa on vielä ihmisiä jotka eivät kaikkia hyväntekeväisyyskohteita tunne. Jaa niitä itsellesi tärkeitä eteenpäin. Sekin on hyvän tekemistä, tietoisuuden lisääminen.
Joulu tuo valitettavasti moniin perheisiin ahdinkoa ja tuskaa vaikka meille hyväosaisille se on ihanaa suurta kulutusjuhlaa. Toiset oikeasti miettii mistä sais ruokaa pöytään tai lahjoja lapsille. Jätä yks L&M aski ostamatta ja laita vitonen joulupataan. Menee varmuudella parempaan tarkotukseen.
Sen suurempia jeesustelematta, 27 yötä jouluun!
Rakastakaa toisianne! ✌&❤
-S
PS. Tässä muutama itselleni äärimmäisen tärkeä ja helppo kohde jos haluaa tehdä hyvää joulun alla:
joulupuu.org
https://www.punainenristi.fi/hyva-joulumieli/
https://www.pelastakaalapset.fi/joulukerays/
https://hopeyhdistys.fi/paikallistoimisto/hope-ry-paakaupunkiseutu/
Yksinäisille vanhuksille kukkia sai ostaa viime vuonna esimerkiksi Asematunnelin Kaivokukasta. Toivottavasti tänäkin vuonna.
Jos osaat soittaa, laulaa, tanssia tai lukea runoja niin ota yhteyttä johonkin vanhusten palvelutaloon ja käy heittää keikka. Et saa rahaa, mutta taatusti hyvän mielen. Ihanaa joulun odotusta hanipallerot!
Mieli on kuitenkin muuttunut. Meillä ei, varsinkaan nyt ikkunaremontin keskellä, kotona ole krumeluureja kämppä täynnä. En laita jouluverhoja ja päällystä sohvaa sekä tuoleja jouluaiheisilla kankailla. Kynttilöitä löytyy. Joulukalenterit löytyy. Saattaa jotain pientä blingiäkin löytyä.
Materiaalia enemmän mä odotan sitä tunnelmaa. Parina vuonna joululahjat on tilattu netistä. Tänä vuonna täytynee mennä paikan päälle. En välttämättä aivan nyt luota, että posti kulkee. Silti olen hengaillu kahviloissa ja kauppakeskuksissa. Se ei ole ollut pakkoa eikä ole tarvinnut hulluna etsiä loppuunmyytyjä hittituotteita, ehkä just siks se on ollut ihan mukavaa. Mulle se on ollut kiireetöntä. On ollut jollain sairaalla tavalla ihan rentouttavaa katsella sitä häsellystä ja kiirettä.
Me ollaan vietetty yhtä poikkeusta lukuunottamatta vuosikausia joulua mun veljen perheen kanssa. Hänen vaimonsa on sellainen joulumuori, että limput on ollu pakkasessa jo varmaan lokakuussa ja pikkuhiljaa alkaa laatikotkin tiensä sinne oletettavasti löytää. Se nainen on jouluhullu. Jotain se on varmaan laittanut munkin glögiin.
Joulussa parasta on tunnelman ja yhdessäolon lisäksi se, että saa antaa lahjoja. Omien lasten lisäksi mä annan mitään materiaalia hyvin harvoin kenellekään. Mun lähipiiri on siitä onnekkaassa asemassa, että kaiken tarpeellisen pystyvät hankkimaan itse. Jos ei muuten niin pienellä suunnittelulla. Tarpeettoman hommaaminen "antamisen ilosta" sen sijaan on mun mielestä silkkaa typeryyttä.
Osallistun hyväntekeväisyyteen sen minkä pystyn niin, ettei siitä ole minulle lisästressiä taloudellisesti, henkisesti tai fyysisesti. Syöpäsäätiön kuukausilahjoitus on mulle itsestäänselvyys, mutta joulun alla kohteita on paljon muitakin. Siitä ei kuitenkaan saisi puhua. Varsinkaan siellä sosiaalisessa mediassa. Kahvipöydässäkin se on vähintäänkin arveluttavaa. Se on meillä kulttuurissa. Jos joku kertoo auttaneensa toista, osallistuneensa hyväntekeväisyyteen tai keräyksiin, se on leuhkimista tai sitä kuuluisaa huomiohuoraamista. Voihan se toki joskus ollakin, mutta voisko se olla myös aitoa antamisen iloa ja muiden kannustamista samaan? Tarviiko kaikessa olla se negatiivinen kaiku? Jos en muista somessa kertoa niin mä osallistun tänä vuonna AINAKIN joulupataan, HOPE ry:n joululahjakeräykseen, vanhukselle joulukukka-keräykseen (jos sellainen on) ja johonkin ruokakassikeräykseen. Jos vain olis suinkin mahdollista, mä antaisin myös mun aikaani hyväntekeväisyyteen. Ehkä jonain päivänä.
Jos sulla ei ole rahaa, anna aikaa. Kerro siitä muille, somessa tai livenä. Ei siksi että saat parempaa taivaspaikkaa, vaan siksi, että siitä saattaa joku saada idean tehdä samoin. Epäilemättä tässä maassa on vielä ihmisiä jotka eivät kaikkia hyväntekeväisyyskohteita tunne. Jaa niitä itsellesi tärkeitä eteenpäin. Sekin on hyvän tekemistä, tietoisuuden lisääminen.
Joulu tuo valitettavasti moniin perheisiin ahdinkoa ja tuskaa vaikka meille hyväosaisille se on ihanaa suurta kulutusjuhlaa. Toiset oikeasti miettii mistä sais ruokaa pöytään tai lahjoja lapsille. Jätä yks L&M aski ostamatta ja laita vitonen joulupataan. Menee varmuudella parempaan tarkotukseen.
Sen suurempia jeesustelematta, 27 yötä jouluun!
Rakastakaa toisianne! ✌&❤
-S
PS. Tässä muutama itselleni äärimmäisen tärkeä ja helppo kohde jos haluaa tehdä hyvää joulun alla:
joulupuu.org
https://www.punainenristi.fi/hyva-joulumieli/
https://www.pelastakaalapset.fi/joulukerays/
https://hopeyhdistys.fi/paikallistoimisto/hope-ry-paakaupunkiseutu/
Yksinäisille vanhuksille kukkia sai ostaa viime vuonna esimerkiksi Asematunnelin Kaivokukasta. Toivottavasti tänäkin vuonna.
Jos osaat soittaa, laulaa, tanssia tai lukea runoja niin ota yhteyttä johonkin vanhusten palvelutaloon ja käy heittää keikka. Et saa rahaa, mutta taatusti hyvän mielen. Ihanaa joulun odotusta hanipallerot!
Minulla on myös ollut samanlaisia tunteita joulua kohtaan vuosikausia. Ajatukseni ovat kuitenkin muuttuneet vanhemmuuden myötä. Olen myös miettinyt eri lahjoituskohteita joulun aikana. Oletko hyväntekeväisyyden osalta kuukausilahjoituksia miettinyt? Itse kävin Pelastusarmeijan sivuilla ja huomasin, että voisin myös kuukausilahjoittajaksi alkaa. Tuntuisi kyllä hyvältä ajatukselta koko vuoden tehdä hyvää rahallisten lahjoituksien muodossa.
VastaaPoista