Jokunen viikko sitten, tyttöporukalla reissuun, runsaasti viiniä ja siinä se. Sanoin ensimmäistä kertaa ääneen sen mitä olin salaa halunnut jo pitkään. Tarkalleen ottaen siitä asti kun joku sitä mulle ensimmäistä kertaa ehdotti. Eli en siis muista mistä asti. Haluan oman blogin.
Heti perään eilen töissä luin erään jo oikean bloggaajan, Valeäidin (www.valeaiti.fi), vinkit ja hyvät syyt blogin aloittamiseen ja siellä luki muun muassa näin "jos päivität kaikkia somekanaviasi niin paljon ettet enää kehtaa laittaa kaikkea julki" ja näinhän se on. Tuuttaan Facebookiin toinen toistaan, omasta mielestäni (ja ehkä kahden kaverin mielestä), hauskempia juttuja ja vielä joku raukka niitä on jaksanut lukea. Ehkä sieltä pari eksyy tännekin.
Tää vähän jännittää, pelottaa jopa, mutta samalla tuntuu tuoreelta ja uudelta tekemiseltä jota olen kaivannu kauan. Bloggaaminen itsessään nyt ei varsinaisesti niin uutta ja tuoretta ole, mutta mulle on.
Jonkinlainen kirjottaminen on aina ollu mulle tapa tuoda itseäni julki. Terapiaa jopa. Muuten näyttäydyn uusien ihmisten silmissä ehkä jopa ujona, mutta kun kirjoitan, teen sen avoimesti ja rehellisesti enkä pelkää puhua hyvin henkilökohtaisistakaan asioista. Niitä tulee tämä blogi sisältämään. Kertomuksia mun elämästä, menneestä, preesensistä ja ehkä jostain tulevasta.
Kirjoituksissani toivottavasti on luettavissa monenlaisia tunteita, mutta aina se jokin positiivinen kulma kuitenkin. "Positiivinen asenne ei tarkoita paskan muuttamista hattaraksi, se vaan antaa enemmän mahdollisuuksia toimia." luki kerran jossain ja se kuvaa hyvinkin mua.
Toivoisin tuovani kirjoituksillani iloa, mutta ennen kaikkea vertaistukea. Yhden teinin ja yhden tulevan teinin, vuonna 2018 rintasyövän sairastaneena itä Helsinkiläisenä yksinhuoltajaäitinä tiedän elämästä yhtä ja toista. Juuri niistä aiheista aion kirjoittaa.
Jos tykkäät, kerro, jos et tykkää, kerro sekin. Arvostaisin kovasti jos kertoisit myös miksi. Negatiiviset kommentit ovat tietenkin sallittuja, mutta sellainen lapsellinen toive mulla on, että ne pysyis asiallisina. Ymmärrän kuitenkin että koska ollaan internetissä, kaikki toiveet ei aina toteudu. Palataan!
Rakastakaa toisianne ✌&💗
-S
Heti perään eilen töissä luin erään jo oikean bloggaajan, Valeäidin (www.valeaiti.fi), vinkit ja hyvät syyt blogin aloittamiseen ja siellä luki muun muassa näin "jos päivität kaikkia somekanaviasi niin paljon ettet enää kehtaa laittaa kaikkea julki" ja näinhän se on. Tuuttaan Facebookiin toinen toistaan, omasta mielestäni (ja ehkä kahden kaverin mielestä), hauskempia juttuja ja vielä joku raukka niitä on jaksanut lukea. Ehkä sieltä pari eksyy tännekin.
Tää vähän jännittää, pelottaa jopa, mutta samalla tuntuu tuoreelta ja uudelta tekemiseltä jota olen kaivannu kauan. Bloggaaminen itsessään nyt ei varsinaisesti niin uutta ja tuoretta ole, mutta mulle on.
Jonkinlainen kirjottaminen on aina ollu mulle tapa tuoda itseäni julki. Terapiaa jopa. Muuten näyttäydyn uusien ihmisten silmissä ehkä jopa ujona, mutta kun kirjoitan, teen sen avoimesti ja rehellisesti enkä pelkää puhua hyvin henkilökohtaisistakaan asioista. Niitä tulee tämä blogi sisältämään. Kertomuksia mun elämästä, menneestä, preesensistä ja ehkä jostain tulevasta.
Kirjoituksissani toivottavasti on luettavissa monenlaisia tunteita, mutta aina se jokin positiivinen kulma kuitenkin. "Positiivinen asenne ei tarkoita paskan muuttamista hattaraksi, se vaan antaa enemmän mahdollisuuksia toimia." luki kerran jossain ja se kuvaa hyvinkin mua.
Toivoisin tuovani kirjoituksillani iloa, mutta ennen kaikkea vertaistukea. Yhden teinin ja yhden tulevan teinin, vuonna 2018 rintasyövän sairastaneena itä Helsinkiläisenä yksinhuoltajaäitinä tiedän elämästä yhtä ja toista. Juuri niistä aiheista aion kirjoittaa.
Jos tykkäät, kerro, jos et tykkää, kerro sekin. Arvostaisin kovasti jos kertoisit myös miksi. Negatiiviset kommentit ovat tietenkin sallittuja, mutta sellainen lapsellinen toive mulla on, että ne pysyis asiallisina. Ymmärrän kuitenkin että koska ollaan internetissä, kaikki toiveet ei aina toteudu. Palataan!
Rakastakaa toisianne ✌&💗
-S
Odotan innolla sun tekstej�
VastaaPoistaIlmoittaudun. ❤️��
VastaaPoistaOot kyl nii kympin muija.
Kiitos kympin muija <3
PoistaOot valon lapsi ja täällä maailmassa muutosta tekemässä, juuri siksi täytyy käydä kovimman kautta - sinulla on niin paljon annettavaa muille (ja itsellesi, rakkaimmillesi) kokemuksiesi kautta. Vaikeimman kautta oon elämässä itsekin mennyt, elämä kuljettaa, mut päivääkään en vaihtaisi pois., myös parhaimmat opit tullut näistä ♥️ Stay posi and keep on writing 💪
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista <3 Täytyy jaksaa uskoa tähän :)
Poista